Pieni mies on jo 4,5kk "vanha". Sairaalassa käytiin Rs-viruksen takia ja sillä reissulla sitten imetys aloitti hitaan kuolemansa.Maidon tulo väheni sen kolmen yön aikana kun poitsu ei millään jaksanut imeä ja itsekin vähän heikommalla unella ja ravinnolla olin sen aikaa. Lisäksi vielä stressi ja sairaala-ahdistus tekivät tehtävänsä. Kotiin päästyämme yritin saada maidon taas nousemaan, mutta sitten alkoi rintaraivarit kun maitoa ei tullutkaan yhtä paljon ja helposti kuin pullosta. Sitten pikku hiljaa oli pakko luovuttaa. Kyllä siitä vähän paha mieli jäi, olin juuri alkanut tykkäämään imettämisestä.
Nyt 4kk neuvolassa oli painon käyrä lähtenyt vähän laskuun, mutta vielä ollaan plussan puolella. Korvikemaidolla ollaan menty tähän asti, mutta nyt lääkäri oli sitä mieltä, että voi niitä soseita jo vähän maistella. Eilen aloitettiinkin bataatilla. Kovin suuri menestys se ei vielä ollut, mutta ei meillä onneksi ole mikään kiire.Onhan siinä nyt vähän outo maku ja rakenne kuitenkin pienen suuhun.
Syy siihen miksi en ole kirjoitellut on oikeastaan se, että olen aloittanut taas osa-aikaisen työn. Joku pitää mua nyt ihan huonona äitinä varmasti kun lähden töihin pojan ollessa vielä noin pieni, mutta minimiäitiyspäivärahan kanssa saan tienata muulloinkin kun vain sunnuntaisin, joten miksen käyttäisi tilaisuutta hyväkseni. Ylimääräistä rahaa ei siltikään ole ihan heti mun kukkarossa. Olen tehnyt nyt muutamia vuoroja viikossa ja alkuun työnteko oli ihan mukavaa kun sai hengähdystauon kotoota. Kuitenkin iltavuorot ja yösyötöt on aika väsyttäviä kun päivät vielä touhuaa lasten kanssa ja yrittää ylläpitää kotia. Seuraavissa listoissa onneksi ei ole paljon tunteja, olisin muuten pian burnoutissa.
Sitten tähän mun omaan henkilökohtaseen projektiin nimeltä painonpudotus. Se ei ole nyt ihan niin vauhdilla lähtenyt käyntiin kuin olisin toivonut. Varmasti johtuu monesta eri syystä, joista pienin ei varmasti ole väsymys. Alkuun paino kipusi pari kiloa ylöspäin kunnes sain sen taas hallintaan ja nyt vaaka näyttää jo neljä kiloa vähemän kun mitä se korkeimmillaan näytti. Lähtöpainonkin alapuolelle olen jo ihan hienosti päässyt. Toiveena olisi joku hyvä ja tehokas rasvanpolttodieetti, mutta mä rakastan hyvää ruokaa ja monipuolisia makuja, joten ehkä tiukat dieetit nyt toistaiseksi saa jäädä. Toki niissä on paljon hyvää ja varmasti pystyn soveltamaan omaan arkeeni ihan loistavasti.
Oman peilikuvani suhteen mulla on tosi ristiriitainen olo, tavallaan olen ihan tyytyväinen ja viihdyn näinkin, mutta ei tässä kohtaa se -10 kiloa ole pahitteeksi. Varsinkin jos sen myötä saa myös elämäntapa muutoksen tehtyä. Salilla en nyt ole käynyt ja irtisanoin salijäsenyydenkin säästösyistä.
Kyllä se tästä kun ei stressaa liikoja.
