Rv 27+3

Eilen oli taas kontrolli äitiyspolilla ja tilanne on pysynyt kutakuinkin samana kun ekalla äitiyspolikäynnillä ja edelleen saan nauttia kotona makoilusta. :) Liekö merkitystä jo varhaisemmassa vaiheessa alkaneella levolla tai Lugesteron-lääkityksellä joka pari viikkoa sitten aloitettiin. Seuraava kontrolli on kahden viikon päästä  lokakuussa ja lääkäri sanoikin, että neuvoo ajattelemaan aina parin viikon jaksoissa odotuksen. Sitten ollaan jo raskausviikolla 30 ja viikot alkaa olla jo voiton puolella. Tietysti jos alkaa kovasti huolestuttaa tai oireet muuttuu radikaalisti tai lisääntyy niin hyvin herkästi pitää mennä tarkastuttamaan tilanne ja jos synnytys käynnistyisi niin ei missään nimessä omalla autolla lähdetä vaan ehdottomasti suoraan soitetaan ambulanssi. Marraskuun alussa tulee rv 34 täyteen ja jos tilanne pysyy näinkin hyvänä sinne asti, uskallan alkaa jo vähän enemmän touhuumaan. Toki jokainen viikko vauvalle siellä masussa on aina plussaa.

Havahduin siihen tosiasiaan että laskettuun aikaankin on enää vajaa kolme kuukautta ja siihen mennessä tämä odotus on sitten jo ohi. Pieni haikeuden tunne iski kun tajusin, että tämä taitaa nyt ihan oikeasti jäädä viimeiseksi raskaudeksi. Oleminen vatsan kanssa on jo aika tukalaa ja loppuraskauden närästyskin on astunut taas kehiin. Mieli kuitenkin on pysynyt korkeammalla kun viime raskaudessa, johtuen ehkä siitä että saa olla kotona.

Sairaalakassin pakkausta

Hei vain taas,

alkuun ajattelin, että tää blogi olisi jo kuollut ja kuopattu ja että en ikinä enää kaivaisi tätä esille mutta hupsistakeikkaa. Tässä sitä taas ollaan.  Mä olen tässä nyt muutaman päivän pohtinut sairaalakassin pakkaamista. Ei, en ole vielä (toivottavasti) lähdössä synnyttämään vaan ihan itseäni varten pakkailen. Tämäkään raskaus kun ei ole mennyt ihan putkeen ja voipi olla että huomenna maisemat vaihtuu kauniista kotoisan rojuisesta makuuhuoneestamme sairaalan steriiliin ankeaan ympäristöön. 

Kolmatta lasta ei pitänyt enää tulla, mutta lähestyvä kolmenkympin kriisi ja biologinen kello sai mielen muuttumaan. Lisäksi toki aika oli kullannut muistot, vaikka riskit olikin vahvasti tiedossa. Tapani mukaan aion edelleen kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä joten jos et ole halukas lukemaan luonnollisista synnytystä edeltävistä asioista, suosittelen suosiolla skippaamaan tän blogin lukemisen. Luin noita aikasempia raskausajan kirjotuksia ja totesin että aika syvissä vesissä olen sillon kahlannut. Tilanne ei siitä juurikaan ole muuttunut, vuodelepo ja jatkuva pelkääminen on henkisesti hyvin kuormittavaa mutta ehkä nyt osaan suhtautua siihen jo vähän eritavalla. Joku saattaa ehkä ajatella, että mitä se nyt siinä valittaa kun saa vaan syödä ja nukkua, mutta jo edellisen kokemuksen perusteella voin käsi sydämellä vannoa etten toivoisi vastaavaa kohtaloa edes pahimmalle vihamiehelleni jos semmoinen olisi. 

Sitten siihen itse asiaan..

Alkuraskaus tuntui kahteen edelliseen verrattuna hyvin helpolta ja pahoinvointikin oli lähinnä pientä etomista paria poikkeuspäivää lukuunottamatta. Väsymys tosin oli sitäkin suurempi. Vietin kaksiviikkoisen kesälomani heinäkuun alussa ja kerkesin olla yhden päivän töissä kun jouduin toteamaan, että omalla kokemuksellani harjoitussupistuksia tulee liian tiuhaan tahtiin. En saanut heti aikaa neuvolalääkärille vaan työterveyslääkäri määräsi kuukauden sairaslomaa. Tän kuukauden jälkeen rv 22+2 kävin neuvolalääkärillä joka tutkimuksissaan totesi tilanteen olevan ihan normaali. Huokaisin helpotuksesta. Sain uuden ajan lääkärille ja siellä kävin kun raskausviikot näyttivät 24+4. Lääkäri ultrasi kohdunkaulan tilanteen ja kertoi tilanteen muuttuneen. Kohdunkaula oli edellisestä lääkärillä käynnistä lyhentynyt 4cm-> 2,5cm kohtuullisesta levosta huolimatta. Hän laittoi lähetteen äitiyspoliklinikalle ja sinne olen huomenna menossa tarkastukseen. Keskiviikosta asti olen yrittänyt levätä ja olla tekemättä mitään ja pää meinaa jo nyt hajota. Edellisessä raskaudessa tilanne oli lähes samankaltainen rv 26+6 jollon cx(kohdunkaulan mitta) oli ultralla ollut 1,9cm ja kohdunsuu 1cm auki. Toki jokainen raskaus on yksilöllinen mutta tuskinpa tilanne tästä enää mihinkään tulee paranemaan. 

Noh, sairaalakassiini ajattelin pakata 

-läppärin tykötarpeineen

-pari kirjaa

-sudoku-vihkosen + kynän

-kuulokkeet

-hygieniatarvikkeet

-sisätossut(niille tosin ei varmaan ole käyttöä ainakaan ekaan viikkoon)

-omia vaatteita 

-villasukat

-tyynyn + unimaskin + korvatulppia

-juomapullon

Ajattelin varmaan myös tällä kertaa alkaa virkkaamaan/kutomaan jotakin, mutta en ole vielä vaan päättänyt mitä. Ehkä tarvikkeet sitä varten saan sitten tilattua sairaalaan myöhemmin.

Huomista siis odotellessa.

Huomenna