Sen pituinen se

Seuraava kirjoitus varmaan tulee olemaan vähän selkeämpi sitten kun on enemmän aikaa ja ajatusta kirjoittamiselle. Tänään on kuitenkin vuorossa viimeisen illan mietteitä ja ajatuksia. 

Perjantaista asti olen ollut sairaalassa, ensin synnytysvastaanotolla, sitten salissa josta siirryttiinkin monen mutkan kautta osastolle ja huomenna tän pitäis viimein olla ohi.Tultiin perjantaina neljän aikaan tänne kun aloin tuntemaan kivuliaita supistuksia.Iltaa kohden supistukset voimistuivat ja tihenivät ja kymmenen aikoihin siirryttiin synnytyssaliin. Salissa sain ilokaasun heti ja näytti siltä, että synnytys edistyy vauhdilla- Kaikki oli valmiina. Vauvan pipo oli lämpenemässä ja kohdunkaulan puudute oli jo valmiina odottamassa lääkäriä.  Supistuksia tuli tiheästi ja olin varma että kohta se syntyy. Kuitenkin joka kerta kun kätilö tarkasti tilanteen pettymys iski päin näköä sillä mitään edistystä ei ollut tapahtunut. Sain kaikenlaisia lääkkeitä ja niiden avulla sain kai vähän nukuttuakin. Aamuyöstä joskus klo 4-5 välillä kätilö teki fiksun ratkaisun ja tuikkasi käsivarteeni Pricanylin ja pikkuhiljaa supistukset loppuivat. Aamulla sanoin etten halua lähteä kotiin koska syöksysynnytyksen riski oli edelleen olemassa ja pääsin kotoisasti osastolle A4. Täällä olen nyt ollut ja supistuksia on tullut ja ne on kipeitä ja uuvuttavia, kuitenkaan vedet ei ole vielä mennyt eikä synnytys käynnistynyt. Tänään aamulla lääkäri päästi mut piinastani toteamalla että kyllä me maanantaina aletaan sitten käynnistellä. Heppoisin perustein käynnistyksiä ei tehdä mutta edellinen nopea syöksysynnytys ja kohdunsuun kypsynyt tilanne sekä pitkittynyt avautumisvaihe on tarpeeksi päteviä syitä siihen. 

Maanantai on jo huomenna! Viimein tää helvetinmoinen piina päättyy ja saan kivuistani sen kauan toivotun palkinnon ja lapsiluku on viimein täynnä. Ja viimeinen lapsemme syntyy hienosti ja mallikkaasti täysiaikainena!

Mun kaikkien aikojen viimeinen iltani raskaana. Ei enää ikinä aamupahoinvointia, ei ennakoivia supistuksia, ei vuodelepoa ennenaikasuuden riskin takia, ei liitos-eikä venymiskipuja, ei raskauskiloja, ei raskaushormoneja ja niiden ikäviä lieveilmöitä eikä enää raskauden aiheuttamia selkäkipuja. Ei synnytystä eikä synnytyssupistuksia, ei äitiyspolikontrolleja eikä osastoa A4. (Siitä huolimatta ettei mulla ole mitään valittamista Taysin toiminnasta, en jää kaipaamaan.)

Voi olla että jossain vaiheessa biologinen kello alkaa taas tikittää ja vauvakuume alkaa orastaa mutta sillon se on jo liian myöhäistä. Huomenna alkaa viimeiset vauvavuodet ja sitten voi keskittyä vaan seuraamaan ja tukemaan lasten kasvua ja kehitystä vuosi vuodelta eteenpäin. 

Seuraavaksi aion napata nassuuni Panadolin ja Opamoxin hyvien ja virkistävien yöunien toivossa.

Vähiin käy

35+5

Itse en viikko sitten neuvolasta lähtiessäni olisi uskonut, että pääsisin seuraavalle neuvolakäynnille joka tänään oli. Siellä kuitenkin olin ja seuraava neuvolakäynti olisi vuorossa sitten rv 37+2. Äitiyspolilla eivät enää tarkkaile ja koska viikkoja on jo näin hyvin eivät enää estele jos lähtee syntymään.  Saa nähdä miten käy. Täysiaikaisuuden rajapyykki saavutetaan n.viikon kuluttua ja jännityksellä ja ihmetyksellä odotan tuleeko tästä kolmannesta nyt ensimmäinen täysiaikainen raskauteni. Epäilykseni sen suhteen on edelleen suuri ja jo pidemmän aikaa on menty päivä kerrallaan. Synnytyksen lähestymiseen viittaavia oireita on ollut jo pari viikkoa ja toki mitä pidemmälle päästään sitä todennäköisempää on, että synnytys voi käynnistyä koska tahansa. Olisi toki varmasti helpompaa odottaa jos ei koko ajan tarvitsisi olla varpaillaan. Eniten jännittää se, että tajuanko tarpeeksi ajoissa synnytyksen käynnistymisen,  kerkeenkö sairaalaan asti vai syntyykö kenties ambulanssiin tai pahimmassa tapauksessa eteiseen.

Kaikki muut meidän perheestä on sairastellut viimeiset pari viikkoa ja nyt omakin olo alkaa olla flunssainen. Toivottavasti ei iske nyt kovaa tautia päälle, olisi ikävä synnyttää flunssassa. Vauvaa varten onneksi alkaa olla kaikki oleellinen jo valmiina ja nyt vaan siis odotellaan.

32+2

Tiistain kontrollissa kaikki näytti olevan ihan ok. Kuitenkin loppuviikosta tilanne yllättäen muuttui. Oireet alkoivat lisääntyä ja lauantaina iltapäivällä aiemmin kivuttomana pysyneet supistukset alkoi tuntumaan alaselässä-ja vatsassa jomottavana poltteena. Niinpä illalla suuntasimme synnytyspäivystykseen. Siellä pääsin käyrille ja olkavarteeni tuikattiin ah aina niin ihana Bricanyl joka vei supistukset pois. Pieni vapina päällä parin tunnin makoilun jälkeen pääsin lääkärille, joka sattui olemaan sama kun edellisessä äitiyspolikontrollissa. Lääkäri totesi sisätutkimuksen ja ultran jälkeen huolestuneena että tilanne on aika paljon muuttunut tiistaista. Ultralla cervix (kohdunkaulan mitta) 1,5cm ja sormelle auki ja sisäsuu antoi periksi vatsaa painaessa. Olisin päässyt kotiinkin mutta tulimme siihen tulokseen, että on parempi jäädä yöksi tarkkailuun ja katsoa mihin suuntaan supistukset menee. Hän totesi myös että tässä kohtaa ei voi oikein tehdä muuta kun supistuksien tullessa antaa estolääkettä ja lepuuttaa. Jos synnytys käynnistyy niin keinot on loppupeleissä aika vähissä. Kuitenkin lohdutti sillä ajatuksella, että vauvan kannalta ollaan jo hyvin turvallisilla viikoilla varsinkin kun kortisonit on laitettu.  Bricanylin vaikutus loppui puolen yön aikaan ja supistuksia tuli yöllä jonkin verran mutta sain kuitenkin nukuttua. Seuraavana aamuna juttelin lääkärin kanssa ja hän sanoi, että voin lähteä kotiin jos siltä tuntuu mutta sitten jos oireet lisääntyy tästä vielä niin täytyy lähteä herkästi takaisin.

Nyt tilanne on se, että ei juurikaan supistele mutta alaselkää- ja vatsaa polttaa ja jomottaa koko ajan ja ainakin viimeyönä se häiritsi unia huomattavasti. Tällä hetkellä täytyy todeta se karu tosiasia, että tähän asiaan en voi enää itse hirveästi vaikuttaa. Lääkärikin totesti että nämä selvästi synnytykseen valmistavat oireet ovat valitettavasti sellaisia, johon ei voi enää lääkkeillä tai levolla vaikuttaa. Jos supistuksia alkaa tulla tiheämmin ja  ne ei mene ohi Panadolilla niin sitten pitää lähteä taas piikille. Muuten voi vaan ottaa iisisti ja toivoa että tilanne kaikesta huolimatta etenee hitaasti, niin moni muukin asia vaikuttaa kypsymiseen, ei pelkät supistukset.  Seuraava kontrolli on 1.11 mutta nähtäväksi jää päästäänkö edes sinne asti. 

Edellisestä neuvolakortista tarkistin että E:n kanssa tämä täsmälleen sama tilanne oli rv 34+2 ja siitä meni 10 päivää kun pieni mies oli syntynyt. Hyvin todennäköistä on siis se, että pieni kirppu on maailmassa jo ennen isänpäivää. Onhan se kuitenkin parempi nyt kun olisi ollut esim. 10 viikkoa sitten jos jotain positiivista täytyy keksiä. Onneksi meillä Suomessa on hyvät puitteet keskoshoitoon ja itselläni ei ainakaan ole yhtään negatiivista kokemusta mitä tulee Taysiin ja raskauden/synnytyksen/vauvojen hoitoon.

31+4

On taas kirjottaminen jäänyt kun onnekseni olen saanut olla kotona ja pää on pysynyt kohtuullisesti kasassa tän ajan. Kontrolleissa on käyty kahden viikon välein ja tilanne on kutakuinkin pysynyt lähtötilanteen tasalla.Pari viikkoa sitten laitettiin kortisonit vauvan keuhkoja kypsyttämään.

 Eilen oli taas kontrolli ja nyt oli pientä muutosta tapahtunut. Cervix 19-20mm on tuorein merkintä äitiyskortissa eli pikkasen on kohdunkaula lyhentynyt mutta ei kuitenkaan ihan hälyttäviin mittoihin. Samanlainen tilanne on äitiyskortin mukaan ollut edellisessäkin raskaudessa kutakuinkin näillä samoilla viikoilla. Lauantaina on siis täynnä tasan 32 viikkoa ja pikku hiljaa voin alkaa omien tuntemuksien mukaan vähentämään vuodelepoa ja palaamaan normaalimpaan elämään. Mitään kävelylenkkejä ja raskaita nostoja yms ei edelleenkään saa tehdä mutta se maaginen 34 viikon raja lähestyy huojentavan nopeaa vauhtia ja lääkäri suositteli että sitten alkaisin taas kasvattamaan sitä romahtanutta peruskuntoa synnytystä ajatellen.

Vatsa tuntuu jo isolta ja tukalalta vaikka ei se kenenkään muun mielestä taida vielä kovin iso olla. Vauva kasvaa hieman keskikäyrän alapuolella mutta se ei tullut yllätyksenä mulle ollenkaan. Samalla kaavalla menee kun nuo sisaruksetkin. Painoarvio eilen 1680g. Vauvan pää paina jo todella alas ja ajottain sen liikkeet tekee todella kipeetä. Selkä on pysynyt lähes oireettomana mutta lonkat ja kyljet on välillä kipeet ahkerasta makoilusta. Ajottain pystyn kuvittelemaan itselleni vaikka minkälaisia oireita raskausmyrkytyksestä diabeetekseen mutta tähän mennessä olen saanut ihan puhtaat paperit molemmista. Kovasti ne painottaa polilla nyt sitä, että jos yhtään supistukset kipeytyy tai paineen tunne lisääntyy niin suoraan vaan sinne näytille ilman ennalta soittoja. Jos synnytys käynnistyisi nyt kahden viikon sisään niin vielä laittaisivat kortisonin tehostepiikin ja supistuksenestolääkitys alotettaisiin. Ja ambulanssia suosittelivat sitten jos vedet menee tai synnytyssupistukset alkaa. Siitä asiasta olen ihan samaa mieltä.

Vauvaa varten alkaa olla kaikki kriittisimmät asiat jo hankittu. Muutamia huonekaluja täytyy siirrellä vielä paikasta toiseen, että saadaan hoitopöytä vauvalle makuuhuoneeseen ja vaatteet sen laatikoihin. Aika minimaalisilla hankinnoilla on nyt menty tarvikkeiden ja vaatteiden suhteen. Niitä kerkeää sitten ostamaan kun tarvii.

Rv 27+3

Eilen oli taas kontrolli äitiyspolilla ja tilanne on pysynyt kutakuinkin samana kun ekalla äitiyspolikäynnillä ja edelleen saan nauttia kotona makoilusta. :) Liekö merkitystä jo varhaisemmassa vaiheessa alkaneella levolla tai Lugesteron-lääkityksellä joka pari viikkoa sitten aloitettiin. Seuraava kontrolli on kahden viikon päästä  lokakuussa ja lääkäri sanoikin, että neuvoo ajattelemaan aina parin viikon jaksoissa odotuksen. Sitten ollaan jo raskausviikolla 30 ja viikot alkaa olla jo voiton puolella. Tietysti jos alkaa kovasti huolestuttaa tai oireet muuttuu radikaalisti tai lisääntyy niin hyvin herkästi pitää mennä tarkastuttamaan tilanne ja jos synnytys käynnistyisi niin ei missään nimessä omalla autolla lähdetä vaan ehdottomasti suoraan soitetaan ambulanssi. Marraskuun alussa tulee rv 34 täyteen ja jos tilanne pysyy näinkin hyvänä sinne asti, uskallan alkaa jo vähän enemmän touhuumaan. Toki jokainen viikko vauvalle siellä masussa on aina plussaa.

Havahduin siihen tosiasiaan että laskettuun aikaankin on enää vajaa kolme kuukautta ja siihen mennessä tämä odotus on sitten jo ohi. Pieni haikeuden tunne iski kun tajusin, että tämä taitaa nyt ihan oikeasti jäädä viimeiseksi raskaudeksi. Oleminen vatsan kanssa on jo aika tukalaa ja loppuraskauden närästyskin on astunut taas kehiin. Mieli kuitenkin on pysynyt korkeammalla kun viime raskaudessa, johtuen ehkä siitä että saa olla kotona.

Sairaalakassin pakkausta

Hei vain taas,

alkuun ajattelin, että tää blogi olisi jo kuollut ja kuopattu ja että en ikinä enää kaivaisi tätä esille mutta hupsistakeikkaa. Tässä sitä taas ollaan.  Mä olen tässä nyt muutaman päivän pohtinut sairaalakassin pakkaamista. Ei, en ole vielä (toivottavasti) lähdössä synnyttämään vaan ihan itseäni varten pakkailen. Tämäkään raskaus kun ei ole mennyt ihan putkeen ja voipi olla että huomenna maisemat vaihtuu kauniista kotoisan rojuisesta makuuhuoneestamme sairaalan steriiliin ankeaan ympäristöön. 

Kolmatta lasta ei pitänyt enää tulla, mutta lähestyvä kolmenkympin kriisi ja biologinen kello sai mielen muuttumaan. Lisäksi toki aika oli kullannut muistot, vaikka riskit olikin vahvasti tiedossa. Tapani mukaan aion edelleen kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä joten jos et ole halukas lukemaan luonnollisista synnytystä edeltävistä asioista, suosittelen suosiolla skippaamaan tän blogin lukemisen. Luin noita aikasempia raskausajan kirjotuksia ja totesin että aika syvissä vesissä olen sillon kahlannut. Tilanne ei siitä juurikaan ole muuttunut, vuodelepo ja jatkuva pelkääminen on henkisesti hyvin kuormittavaa mutta ehkä nyt osaan suhtautua siihen jo vähän eritavalla. Joku saattaa ehkä ajatella, että mitä se nyt siinä valittaa kun saa vaan syödä ja nukkua, mutta jo edellisen kokemuksen perusteella voin käsi sydämellä vannoa etten toivoisi vastaavaa kohtaloa edes pahimmalle vihamiehelleni jos semmoinen olisi. 

Sitten siihen itse asiaan..

Alkuraskaus tuntui kahteen edelliseen verrattuna hyvin helpolta ja pahoinvointikin oli lähinnä pientä etomista paria poikkeuspäivää lukuunottamatta. Väsymys tosin oli sitäkin suurempi. Vietin kaksiviikkoisen kesälomani heinäkuun alussa ja kerkesin olla yhden päivän töissä kun jouduin toteamaan, että omalla kokemuksellani harjoitussupistuksia tulee liian tiuhaan tahtiin. En saanut heti aikaa neuvolalääkärille vaan työterveyslääkäri määräsi kuukauden sairaslomaa. Tän kuukauden jälkeen rv 22+2 kävin neuvolalääkärillä joka tutkimuksissaan totesi tilanteen olevan ihan normaali. Huokaisin helpotuksesta. Sain uuden ajan lääkärille ja siellä kävin kun raskausviikot näyttivät 24+4. Lääkäri ultrasi kohdunkaulan tilanteen ja kertoi tilanteen muuttuneen. Kohdunkaula oli edellisestä lääkärillä käynnistä lyhentynyt 4cm-> 2,5cm kohtuullisesta levosta huolimatta. Hän laittoi lähetteen äitiyspoliklinikalle ja sinne olen huomenna menossa tarkastukseen. Keskiviikosta asti olen yrittänyt levätä ja olla tekemättä mitään ja pää meinaa jo nyt hajota. Edellisessä raskaudessa tilanne oli lähes samankaltainen rv 26+6 jollon cx(kohdunkaulan mitta) oli ultralla ollut 1,9cm ja kohdunsuu 1cm auki. Toki jokainen raskaus on yksilöllinen mutta tuskinpa tilanne tästä enää mihinkään tulee paranemaan. 

Noh, sairaalakassiini ajattelin pakata 

-läppärin tykötarpeineen

-pari kirjaa

-sudoku-vihkosen + kynän

-kuulokkeet

-hygieniatarvikkeet

-sisätossut(niille tosin ei varmaan ole käyttöä ainakaan ekaan viikkoon)

-omia vaatteita 

-villasukat

-tyynyn + unimaskin + korvatulppia

-juomapullon

Ajattelin varmaan myös tällä kertaa alkaa virkkaamaan/kutomaan jotakin, mutta en ole vielä vaan päättänyt mitä. Ehkä tarvikkeet sitä varten saan sitten tilattua sairaalaan myöhemmin.

Huomista siis odotellessa.

Huomenna