Täällä on nyt aika kivasti jo tullut kätilöt tutuksi. Eilen sain osastoluvan ja muutamaan otteeseen kävin vähän tuolla pidemmällä eikä supistuksia tullut. Sanoivat eilen, että lääkärit haluavat pari päivää katsoa miten liikkuminen vaikuttaa ja että maanantaina tai tiistaina ultraavat. Äsken kävi kätilö kuitenkin sanomassa, että eivät ultraakaan tänään vaan ultraisivat vasta torstaina tai perjantaina kun meinaavat minut kotiuttaa.Itse ajattelin toiveikkaana pääseväni kotiin jo huomenna.Huoh.
En ymmärrä oikein niiden logiikkaa.Jos kaksi päivää täällä hillun pystyssä, eikä mitään tapahdu miksi ne supistukset kolmantena päivänä alkaisivat?Täällä on ihan täyttä muutenkin, tekisivät tilaa kauempaa tuleville kun mä kuitenkin pääsen sitten tilanteen vaatiessa tosi nopeasti takaisin.
Viimeisimmästä supistuksenestopiikistäkin on jo viikko.
Jotenkin alkaa päivät mennä unessa, laahustaen.Tiedän, että tänään on tiistai, mutta koska päivät on niin samanlaisia ei voi olla varma minä päivänä on tapahtunut mitäkin. Onneksi on huonekaveri tässä, muuten olisin varmasti jo ahdistunut kaksinverroin enemmän kun nyt. Toisaalta ahdistaa se, että ei saa olla hetkeäkään yksin, mutta kyllä meillä on tosi hyviä keskusteluja täällä ollut. Siitä olen kiitollinen.
Ei pitäisi valittaa, kun kotiutuminen kuitenkin häämöttää muutaman päivän päässä, mutta lääkäreiden jatkuva mielenmuuttaminen saa todella epävarmaksi. Mitä jos tilanne onkin edennyt huonompaan suuntaan ja saan tietää sen vasta kun olen jo henkisesti kotona?
Alkaa pää hajoomaan tähän odotteluun.Parempi vaan olisi nyt asennoitua siihen, että makaan koko loppuvuoden täällä. Ahdistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti