Varmasti jokainen on joskus kuullut sanonnan "Silmät ovat sielun peili." Minulle tämä sanonta avautui vastikään ihan uudella tavalla. Haluankin kertoa siitä nyt tämän pienen tarinan muodossa.
Olin herännyt erinäisistä syistä yöllä todella monta kertaa ja aamu avautui erittäin kärttyisenä ja väsyneenä eteeni. Monet huonosti nukutut yöt ja pitkät päivät olivat saaneet pinnani erittäin kireälle. Keiju käyttäyttyi ihan normaalin 4- vuotta lähestyvän pienen tytön tavoin ja koetteli jo varsin kireää pinnaani. Pikkuveli sen sijaan vaati kaiken huomioni ja Keijun huomionhakuisuus yltyi todella rasittaviin mittoihin. Jonkin aikaa kuuntelin kärsivällisesti Keijun jankutusta (en enää muista mistä) kunnes pinnani paloi loppuun. Polvistuin tyttäreni tasolle, katsoin häntä vihaisesti silmiin ja osoitin hänelle paikan jäähypenkillä. Sen jälkeen siirryin taas viihdyttämään Pikkuveljeä, joka jo parkui perääni. Pikkuveli rauhoittui heti kun hymyilin hänelle ja katsoin häntä silmiin.
Yhtäkkiä minulle tuli todella paha olo siitä, miten ilkeä ja kylmä olin Keijulle ollut ja vielä oikeastaan aivan suotta. Tajusin, että Pikkuveli kyllä saa päivän aikana todella paljon katsekontaktia ja hyväksyviä katseita, mutta kiireissäni helposti sivuutan Keijun ja hänen tarpeensa saada se hyväksyvä ja ihaileva katse. Huomasin, että on ollut päiviä jollon olen katsonut Keijua silmiin vain silloin, kun olen ollut hänelle vihainen. Tämän tajuttuani, menin ja otin syliini sen jäähypenkillä istuvan pienen tyttöni, katsoin häntä ensin pitkään silmiin ja pyysin anteeksi.
Siitä hetkestä lähtien olen itse pyrkinyt ajatuksella ja rakastaen katsomaan molempia lapsiani sekä myös miestäni, joka päivä silmiin sillä silmät todella heijastaa sen, mitä oikeasti ajattelen ja tunnen. Uskon, että varsinkin lapsille se on erittäin tärkeää.
Koska viimeksi sinä olet katsonut rakkaitasi ajatuksella ja tarkkaan? Heitä silmiin ja heidän kasvojen piirteitään?
Haastan kaikki tämän lukevat katsomaan oikeasti niitä läheisiä ihmisiä muulloinkin kun vaan vihastuessa tai äärimmäisen rakastuneena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti