Eilen oli taas kontrolli äitiyspolilla ja tilanne on pysynyt kutakuinkin samana kun ekalla äitiyspolikäynnillä ja edelleen saan nauttia kotona makoilusta. :) Liekö merkitystä jo varhaisemmassa vaiheessa alkaneella levolla tai Lugesteron-lääkityksellä joka pari viikkoa sitten aloitettiin. Seuraava kontrolli on kahden viikon päästä lokakuussa ja lääkäri sanoikin, että neuvoo ajattelemaan aina parin viikon jaksoissa odotuksen. Sitten ollaan jo raskausviikolla 30 ja viikot alkaa olla jo voiton puolella. Tietysti jos alkaa kovasti huolestuttaa tai oireet muuttuu radikaalisti tai lisääntyy niin hyvin herkästi pitää mennä tarkastuttamaan tilanne ja jos synnytys käynnistyisi niin ei missään nimessä omalla autolla lähdetä vaan ehdottomasti suoraan soitetaan ambulanssi. Marraskuun alussa tulee rv 34 täyteen ja jos tilanne pysyy näinkin hyvänä sinne asti, uskallan alkaa jo vähän enemmän touhuumaan. Toki jokainen viikko vauvalle siellä masussa on aina plussaa.
Havahduin siihen tosiasiaan että laskettuun aikaankin on enää vajaa kolme kuukautta ja siihen mennessä tämä odotus on sitten jo ohi. Pieni haikeuden tunne iski kun tajusin, että tämä taitaa nyt ihan oikeasti jäädä viimeiseksi raskaudeksi. Oleminen vatsan kanssa on jo aika tukalaa ja loppuraskauden närästyskin on astunut taas kehiin. Mieli kuitenkin on pysynyt korkeammalla kun viime raskaudessa, johtuen ehkä siitä että saa olla kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti