Tiistain kontrollissa kaikki näytti olevan ihan ok. Kuitenkin loppuviikosta tilanne yllättäen muuttui. Oireet alkoivat lisääntyä ja lauantaina iltapäivällä aiemmin kivuttomana pysyneet supistukset alkoi tuntumaan alaselässä-ja vatsassa jomottavana poltteena. Niinpä illalla suuntasimme synnytyspäivystykseen. Siellä pääsin käyrille ja olkavarteeni tuikattiin ah aina niin ihana Bricanyl joka vei supistukset pois. Pieni vapina päällä parin tunnin makoilun jälkeen pääsin lääkärille, joka sattui olemaan sama kun edellisessä äitiyspolikontrollissa. Lääkäri totesi sisätutkimuksen ja ultran jälkeen huolestuneena että tilanne on aika paljon muuttunut tiistaista. Ultralla cervix (kohdunkaulan mitta) 1,5cm ja sormelle auki ja sisäsuu antoi periksi vatsaa painaessa. Olisin päässyt kotiinkin mutta tulimme siihen tulokseen, että on parempi jäädä yöksi tarkkailuun ja katsoa mihin suuntaan supistukset menee. Hän totesi myös että tässä kohtaa ei voi oikein tehdä muuta kun supistuksien tullessa antaa estolääkettä ja lepuuttaa. Jos synnytys käynnistyy niin keinot on loppupeleissä aika vähissä. Kuitenkin lohdutti sillä ajatuksella, että vauvan kannalta ollaan jo hyvin turvallisilla viikoilla varsinkin kun kortisonit on laitettu. Bricanylin vaikutus loppui puolen yön aikaan ja supistuksia tuli yöllä jonkin verran mutta sain kuitenkin nukuttua. Seuraavana aamuna juttelin lääkärin kanssa ja hän sanoi, että voin lähteä kotiin jos siltä tuntuu mutta sitten jos oireet lisääntyy tästä vielä niin täytyy lähteä herkästi takaisin.
Nyt tilanne on se, että ei juurikaan supistele mutta alaselkää- ja vatsaa polttaa ja jomottaa koko ajan ja ainakin viimeyönä se häiritsi unia huomattavasti. Tällä hetkellä täytyy todeta se karu tosiasia, että tähän asiaan en voi enää itse hirveästi vaikuttaa. Lääkärikin totesti että nämä selvästi synnytykseen valmistavat oireet ovat valitettavasti sellaisia, johon ei voi enää lääkkeillä tai levolla vaikuttaa. Jos supistuksia alkaa tulla tiheämmin ja ne ei mene ohi Panadolilla niin sitten pitää lähteä taas piikille. Muuten voi vaan ottaa iisisti ja toivoa että tilanne kaikesta huolimatta etenee hitaasti, niin moni muukin asia vaikuttaa kypsymiseen, ei pelkät supistukset. Seuraava kontrolli on 1.11 mutta nähtäväksi jää päästäänkö edes sinne asti.
Edellisestä neuvolakortista tarkistin että E:n kanssa tämä täsmälleen sama tilanne oli rv 34+2 ja siitä meni 10 päivää kun pieni mies oli syntynyt. Hyvin todennäköistä on siis se, että pieni kirppu on maailmassa jo ennen isänpäivää. Onhan se kuitenkin parempi nyt kun olisi ollut esim. 10 viikkoa sitten jos jotain positiivista täytyy keksiä. Onneksi meillä Suomessa on hyvät puitteet keskoshoitoon ja itselläni ei ainakaan ole yhtään negatiivista kokemusta mitä tulee Taysiin ja raskauden/synnytyksen/vauvojen hoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti