Kesä tulee vauhdilla ja yläkerran wc on melkein valmis. Viime kevään salaojaremontin jäljet näkyy pihassa edelleen ja hommaa olisi enemmän kun kerkeää tekemään. Tässä isohkojen remonttien keskellä minun ollessa hoitovapaalla olemme alkaneet miettimään säästökeinoja. Remontit ja piha vie jonkin verran rahaa ja koska käytännössä elämme yhden ihmisen palkalla säästökohteiden kartoittaminen todellakin tulee tarpeeseen.
Ylimääräisiä huvituksia meillä ei ole nyt lähiaikoina paljon ollut, emme juurikaan käy Hoplopissa hintansa vuoksi ja huvipuistoreissutkin rajottuvat lähinnä työnantajani järjestämään koko perheen huvipuistopäivään. Emme juurikaan matkustele lukuunottamatta satunnaisia laivareissuja jotka olemme pienten lasten kanssa kokeneet erittäin helpoiksi ja mukaviksi. Remonttien ja auton lisäksi ehkä isoin menoerä meillä on ollut ruoka. En edes kehtaa tässä mainita kuinka suuri ruokabudjettimme on ollut mutta nyt viimein pitkään puhuttu ruokabudjetin pienennys otettiin käytäntöön. Tarkoituksemme on pienentää ruokakulujamme 300eurolla kuussa. Ruokaan on tosiaan mennyt hävyttömän suuri summa rahaa kuukaudessa ja edelleen tämän ruokabudjetin pienennyksen jälkeen käytössämme on kohtuullinen summa rahaa jonka moni muukin tämänkokoinen perhe saa riittämään kuukaudessa. Miksi siis me emme saisi?
Ruokakuluista oli siis selkein lähteä säästämään. Meillä kauppareissut ja ruoanlaiton 95% meillä hoidan minä, joten otin haasteen innolla ja jännityksellä vastaan. Tutustuin netissä moneen hyvään artikkeliin edullisesta ruoasta ja säästämisestä ja siitä miten esimerkiksi tiukka suunnittelu ja kausikasvisten käyttö on hyvä tapa aloittaa. Meillä lisäksi isohkon säästön tulee varmasti myös tekemään iltaherkuttelun lopettaminen, tai ainakin halventaminen. Kylmäsavulohen ja tuorejuustojen sijaan kaapista löytyy nykyään lähes aina mikropoppareita tai ainekset rahkaan. Hedelmä/marjarahka on kohtuullisen terveellinen ja edullinenkin herkku kermallakin höystettynä eikä aikuisen makuun vaadi juurikaan sokeria.
Salaattitarvikkeet on meillä ollut myös yksi iso menoerä ja valitettavasti ne jääsalaattipussit tuppasivat vielä usein unohtumaan jääkaapin vihanneslokeroon ja kun kyseisen pussin olemassa olon taas muistin, lillui pussin sisältö yleensä jo ruskeana ja limaisena. Edes mätääntymisprosessin aloittaneen jääsalaatin loppusijoituspaikka meidän lämpökompostorissa ei paljon lohduta siinä tapauksessa jos melkein 1,5 euroa on mennyt hukkaan. Olenkin nyt vaihtanut jääsalaatin ja kalliit salaattisekoitukset paremmin säilyviin, huomattavasti ravinteikkaampiin ja edullisempiin versioihin. Voisin kuvitella että nykypäivänä perus kotiruoassa valkokaali ja varhaiskaali ovat aliarvostetussa asemassa monipuolisuudestaan ja ravinteikkuudestaan huolimatta. Meillä syödään paljon kaalia monessa eri muodossa, mutta edullinen ja lapsillekin maistuva versio on kaaliporkkanaraaste johon joskus sekoitan joko kermaviiliä tai sitten vähän ananasta. Kaalilaatikko meillä on vielä hieman kiistelty aihe mutta kun kaalin raastaa tarpeeksi pieneksi ja maustaa hyvin, sekin menee ihan kohtuu kivasti. Sitä on helppo tehdä iso annos kerralla ja syödä useampi päivä peräkkäin.
Rakkaan ja nerokkaan mummuni jalanjäljissä olen myös hurahtanut hortoiluun ja viimepäivät olenkin kykkinyt hurmoksessa pihan perällä ja pensaiden juurella poimien vuohenputkea. Uskokaa tai älkää siihenkin jää koukkuun. Naapurin rouva kysyikin minulta eilen että marjojako poimin. Siihen vastasin että en nyt sentään vielä niin höpsähtänyt ole että vuohenputkea vaan ihan syötäväksi. Älkää huoliko, en laita ruokiin mitään mitä en tunnista ja tiedä varmasti syötäväksi. Lisäksi huuhtelen ja linkoan kaikki keräämäni lehdet todella hyvin ennen jatkokäsittelyä. Vaikka aloittelenkin aika varovasti tätä hortoiluani voin sanoa jo olevani koukussa ja seuraavaksi aion laajentaa keräilyäni voikukkaan ja poimulehteen.
Kaiken tämän lisäksi olemme vähentäneet maidon juontia ja leivon nykyään kaikki leipämme itse. Yksi melkein tärkein säästön kohde meinasi unohtua. Olen alkanut vähentää liharuokia ja esim makaronilaatikon teen nykyään soijarouheesta. (älkää kertoko lapsille) Valitettavasti soijaa ei oma vatsani kestä joten sitä meillä syödään aika harvoin. Kuitenkin nykyään lihalle löytyy paljon hyviä korvikkeita jotka maistuu myös lapsille ja säästöä jos haluaa niin pavut ja linssit on myös todella hyviä ja monipuolisia raaka-aineita. Linssilasagne onkin saavuttanut meillä suuren suosion.
Paljon isoja muutoksia meneillään, mutta koen että pelkästään hyvään suuntaan, vähemmän lihaa ja enemmän kasviksia niin kukkaron lisäksi myös luonto kiittää.
Rakkaan ja nerokkaan mummuni jalanjäljissä olen myös hurahtanut hortoiluun ja viimepäivät olenkin kykkinyt hurmoksessa pihan perällä ja pensaiden juurella poimien vuohenputkea. Uskokaa tai älkää siihenkin jää koukkuun. Naapurin rouva kysyikin minulta eilen että marjojako poimin. Siihen vastasin että en nyt sentään vielä niin höpsähtänyt ole että vuohenputkea vaan ihan syötäväksi. Älkää huoliko, en laita ruokiin mitään mitä en tunnista ja tiedä varmasti syötäväksi. Lisäksi huuhtelen ja linkoan kaikki keräämäni lehdet todella hyvin ennen jatkokäsittelyä. Vaikka aloittelenkin aika varovasti tätä hortoiluani voin sanoa jo olevani koukussa ja seuraavaksi aion laajentaa keräilyäni voikukkaan ja poimulehteen.
Kaiken tämän lisäksi olemme vähentäneet maidon juontia ja leivon nykyään kaikki leipämme itse. Yksi melkein tärkein säästön kohde meinasi unohtua. Olen alkanut vähentää liharuokia ja esim makaronilaatikon teen nykyään soijarouheesta. (älkää kertoko lapsille) Valitettavasti soijaa ei oma vatsani kestä joten sitä meillä syödään aika harvoin. Kuitenkin nykyään lihalle löytyy paljon hyviä korvikkeita jotka maistuu myös lapsille ja säästöä jos haluaa niin pavut ja linssit on myös todella hyviä ja monipuolisia raaka-aineita. Linssilasagne onkin saavuttanut meillä suuren suosion.
Paljon isoja muutoksia meneillään, mutta koen että pelkästään hyvään suuntaan, vähemmän lihaa ja enemmän kasviksia niin kukkaron lisäksi myös luonto kiittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti