Eilen oltiin taas päivystyksessä. Ihan kun olisi lapsivettä tullut enemmänkin ja aika kivuliaat supistuksetkin alkoivat vähän sen jälkeen. Soitin synnytyspäivystykseen ja sieltä sanoivat,että täytyy käydä siellä tarkistuttamassa. Päivystyksessä käyrälle jäi 2 supistusta/10min. Kätilö käsin arvioi vauvan kokoa ja kauhukseni sanoi, että arvelee vauvan olevan jo 3,5 kiloinen. Lääkäri tutki ja teki testin ja testi lapsiveden kohdalla näytti negaa. Kohdunkaulan tilanne oli sama kuin perjantaina ja n.1,5cm oli auki. Kokoarvioksi sai ultran kanssa 3030g.Vaihtoehdoiksi annettiin se supistuksen estopiikki ja kotiinlähtö tai osastolle tarkkailuun jääminen.Ei varmaan tarvi montaa kertaa arvuutella kumman valitsin. Piikki auttoi ja vei supistukset kokonaan. Luulen, että jos olisin jäänyt osastolle olisin synnyttänyt viime yönä.
Tässä kyllästymisessäni taas rupesin miettimään asioiden eri puolia, ja koska en raskaana olemisesta juurikaan pidä niin niitä positiivisia on oikeastaan vain yksi ja se on se, että vauvalle parempi olla vielä masussa.
Negatiivisia ja minua stressaavia asioita taas tuli entistä enemmän. Olin 98% varma, että lapsivettä tihkui ja että tihkuu edelleen. Nyt jännitän koko ajan sitä, että onko vettä vai ei ja koska pitäisi _taas_ mennä tarkistuttamaan tilanne, mutta enhän mä siellä voi joka päivä ravata. Pelottaa vaan, ettei antibioottia saadakaan sitten ajoissa. Kortisonin tehostetta ei enää laiteta, mutta antibioottiin pitää sitten päästä mahd.pian.
Lisäksi alkoi pelottaa vauvan koko. Keiju oli syntyessään viikolla 37+5 vähän vajaa kolmekiloinen ja nyt viikkoja on vasta 34+3. Luulin, ettei synnytys oikeastaan pelota mua tässä kohtaa enää, mutta eilinen sai kyllä pienen pelon pintaan.
Väsyttää koko ajan. Tunnelma on tosi ristiriitainen. Tiedän, että moni tuomitsee mut sen perusteella, että salaa toivoisin vauvan jo pian syntyvän, mutta antakaa nyt vähän kuitenkin armoa. Ehkä sinun raskautesi on ollut sinun elämäsi parasta aikaa ilman pahoinvointia ja jatkuvaa pelkoa asiasta jos toisesta. Yhtenä päivänä ahtaassa keittiössä totesin vatsan olevan tiellä ja vaivaksi niin eräs mieshenkilö kehtasi todeta, että eihän se nyt niin vaivaksi ole. Huvittuneena pienen raivon vallassa totesin hänelle, että oletkos koskaan kokeillut?
Mä en vaan jaksaisi tätä jatkuvaa stressiä ja pelkäämistä enää päivääkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti