torstai 9. tammikuuta 2014

Rv 33+5

Perjantaina rikkoutuu viimein se maaginen rv 34 raja.Sen jälkeen eivät enää estele jos synnytys käynnistyy. Viime perjantaina kävin synnytyspäivystyksessä kun oli outoa menkkamaista kipua ollut jo kauan alavatsassa-ja selässä. Lääkäriä sainkin odottaa ruhtinaalliset 3 tuntia.Aluksi lääkäri ultralla totesi että jäljellä olisi enää 1.3cm mutta pyynnöstäni tarkisti vielä kerran ja saikin mitaksi 1.7cm.Näinpä en pienestä vihjailusta huolimatta päätynytkään osastolle.

Täytyy tunnustaa,että pesänrakennusvaiheen ansiosta en juuri ole malttanut huilia.Omia lupia on tullut vähän otettua mutta supistuksia ei ole juurikaan tullut, joten annan sen itselleni anteeksi. Kaapit sen sijaan on tyhjentynyt hurjaa vauhtia Anopin ja Rakkaan avustuksella.Käytännössä he ovat kyllä tehneet työt. Nyt alkaa olla vauvalle kaikki valmiina ja eiköhän huomisen kääntyessä yöhön ole kotikin rojuista vapaa ja tavaroilla kaapeissa omat paikkansa.

Lääkäri vähän raotti mahdollisuutta,että kun pääsemme viikolle 35, liikkumislupaanikin laajennettaisiin. Kuitenkin musta alkaa tuntua siltä,että jos olisi mahdollista pikakelata vauvan kehitystä ja kasvua kuukaudella eteenpäin, voisin synnyttää sen vauvan vaikka heti. Alkaa masu ja jatkuva närästys kieltämättä vähän ärsyttää.

Rakastan kohtuni asukasta suunnattoman paljon jo nyt,mutta lähes vihaan raskauttani ja raskausvatsaani. Alkaa tuntua siltä, että haluan oman kauniin vartaloni takaisin itselleni. Haluan salille hikoilemaan ja saamaan lihakseni hapoille, haluan juoda hyvää siideriä ja olutta saunan yhteydessä, haluan mahtua taas omiin lempivaatteisiini, haluan syödä sushia niin paljon kun sielu sietää, haluan nauttia hyviä juustoja ja viinejä, haluan taas silloin tällöin olla itsekäs ja vapaa tekemään lempiasioitani ilman sitä riskiä, että vaarantaisin jonkun toisen terveyden. 

Itsekäs minäni antaa vauvalle luvan syntyä jo vaikka heti ensiviikolla, mutta rakastava äiti minussa toivoo, että päästäisiin vielä ainakin kaksi viikkoa eteenpäin.

Aina uudestaan ja uudestaan ne pitkät kaksi viikkoa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti